Olen kolmannen polven riksulainen. 3/4 isovanhemmistani on Karjalasta (Antreasta ja Jaakkimasta), vaarini on Lopelta. Omat vanhempani ovat asuneet täällä oman lapsuutensa ja nuoruutensa. Minä puolestaan vietin lapsuuteni ja nuoruuteniTampereen seudulla, jossa asuimme vuodet 1980-1996.
Muutimme tänne, kun lopetin yläasteen. Nuorelle uudisasukkaalle Riksu tuntui aluksi varsin sisäänpäin lämpiävälle paikalle. Olen saanut tässä vuosien saatossa huomata, että asia ei ole näin. Täällä on paljon tahtoa, intoa ja halua vaalia riksulaisuutta ja ilmentää sitä mitä erilaisimmilla tavoilla.
En siis ole elänyt omaa nuoruuttani ja lapsuuttani täällä. Riksu oli minulle mummola, jossa kävimme lähes joka viikonloppu. Hienointa oli kesäkuumalla tulla kaverin kanssa mummolaan ja mennä koko päiväksi maauimalaan polskimaan. Se se vasta oli ja on edelleen hieno paikka!
Kotiuduin ja perheellistyin kuitenkin tänne. Asun perheeni kanssa Otsolassa. Tämä on kuulemma vanha Kumelan Pekan talo 🙂 Tykkään kaupungin kompaktista koosta ja siitä, että kaikki täällä on lähellä. Täältä pääsee halutessaan myös nopeasti pois. sekä Tampere että Helsinki ovat noin tunnin matkan päässä saavutettavissa. Minulle ei koskaan ole tuottanut ongelmaa pendelöidä täältä Helsinkiin. Olen tehnyt niin 10 vuotta. junassa matkustamisen olen käyttänyt tehokkaasti hyödyksi. Opiskelin varmaan puolet sekä YAMK että YTM tutkinnoistani junassa istutuilla työmatkoilla.
Lapsille Riihimäki on ollut hyvä paikka kasvaa ja elää. Täällä on saanut apua ja tukea kasvun ja kehityksen tukeen ja päässyt nopeasti terveyspalveluiden asiakkaaksi. Täällä onhienot harrastusmahdollisuudet lapsille. Omani ovat osallistuneet nuorisoteatterin, rivolin ja musiikkiopiston toimintaan. Toinen lapsistani kävi koulunsa musiikkiluokalla, ensin Eteläisellä ja sitten Harjussa. Karmea tilanne lasten kouluajalta oli se, että nuorimmaiseni luokka Uramossa todettiin koko koulun homeisimmaksi. Ihmettelin kovasti mitä kummallisia iho-oireita hänellä oli, joihin homekoulu toi selityksen. Koulu meni käyttökieltoon ja lapset kulkivat kauppikselle, jonne moni muukin alakoululainen on tässä vuosien saatossa saanut kulkea. Kulkeminen oli pieni harmi siihen nähden, että koko terveys oli koulussa uhattuna.
Lapseni ovat jo isoja. Kumpikin on toisen asteen opinnoissa ja muuttanevat parin vuoden päästä mahdollisesti pois kotoa. Mikä minut sitten pitää jatkossa Riihimäellä?
Omat vanhempani asuvat täällä. Täällä edelleen kaikki on lähellä (paitsi järvet) ja pois pääsee nopeasti, jos jokin alkaa ärsyttää. Vuokramökkeily tuo kuitenkin vesistöt lähelle 🙂
Mitä haluan vaalia Riihimäellä:
– kaupungin historian vaalimista ja arvostamista. Olen jo pitkään miettinyt, että vanha lasitehdas pitäisi saada aktiivisesti takaisin käyttöön. Nyt vahvan paikkakuntahistorian omaava rakennus ränsistyy niille sijoilleen. Jos museoita aiotaan keskittää, niin siinä voisi olla paikka. Ensisijaisesti niiden kyllä toivon pysyvät nykyisissä asemissaan. Kulttuurin ja historian vaalimista voisi tuoda esille ympäri kaupunkia sijoiteltavien laattojen tai kuvataulujen, patsaiden ja muistomerkkien kautta. Millaista oli ennen ja nyt, mitä tällä paikalla sijaitsi ja miksi se on kaupungille tärkeää ja miksi se tekee Riihimäestä Riihimäen.
– rikasta ja omaleimaista kulttuuritarjontaa ja harrastusmahdollisuuksia.
– parempia tiepinnotteita ja pyörätieverkkoja
– esteettömyyden parempaa huomioimista
– parempia sähköisiä palveluja
– toimivaa paikallisliikennettä
– yhteisöllisyyttä
Täällä on aidot mahdollisuudet vaikuttaa. Tein taannoin kuntalaisaloitteen lukollisesta pyöräparkista asemalle ja nyt seillä sellainen on 🙂
