Julkisessa keskustelussa Sote-alan henkilöstöä kutsutaan usein käsipareiksi, mikä näin alan ammattilaisen näkökulmasta on varsin alentava termi alan asiantuntijaosaamisesta. On totta, että alan työtehtävissä tarvitaan paljon kädentaitoja, mutta ennen kaikkea työssä tarvitaan vahvaa koulutukseen ja tutkittuun tietoon pohjaavaa osaamista, ymmärrystä asiakas- ja potilasturvallisuudesta, aseptisesta työotteesta, holistisesta ihmiskuvasta, erikoisalan mukaisista hyvän hoidon periaatteista, mikrobiologiasta ja patologiasta, ennalta ehkäisystä ja terveyden edistämisestä, kuntoutuksesta tai suun terveyden merkityksestä koko ihmisen elämälle jne.
Koulutus ja ammattiosaaminen on laadukkaan Sote-palvelun perusta. Säästön tavoittelu kelpoisuuksia ja osaamistasoa alentamalla on säästötoimenpiteenä melkoinen hölmöläisten peitto. Jos palvelun laatua heikennetään kelpoisuuksia ja osaamista laskemalla, se kostautuu lyhyellä aikaviiveellä hoitovirheinä, komplisoituneena hoidontarpeena, kotona pärjäämättömyytenä, päivystyksen ja erikoissairaanhoidon kuormittumisena jne.
Tulevan hyvinvointialueen tulee olla vetovoimainen työnantaja, jonka palvelukseen ammattilaiset haluavat hakeutua ja sitoutua. Hyvinvointialueella työ tulee olla oikein resurssoitu ja jokaisella ammattilaisella on oltava todellinen mahdollisuus kehittää työtään ja kehittyä työssään. Hyvinvointialueella työuran aikaiset kehittymistarpeet on otettava vakavasti ja urahaaveille on pyritävä löytämään myös todelliset mahdollisuudet toteutua. Hyvinvointialueelle tarvitaan kunnon henkilöstösuunnitelma ja palkkaohjelma, joissa ammattiuramalli ja työhön liittyvät erityistilanteet huomioidaan jo ennalta. Nyt palkitseminen on liian usein sattumanvaraista ja pääosin kiittelyn tasolla, vaikka rahalliselle korvaukselle olisi todellista tarvetta.
Tulevat kollegat, alan opiskelijat, on heti uran alkumetreistä alkaen kohdattava hyvinvointialueella tulevina työkavereina. Työelämäharjoitteluihin liittyvät käytännöt on saatettava kuntoon koko maakunnan alueella. Harjoittelupaikkoja tulee olla tarpeeksi ja harjoitteluihin on resurssoitava riittävästi aikaa ja resursseja. Tärkeää on, että työvoimapulasta kärsivät työpaikat eivät kuormitu ohjaustehtävästään ja opiskelijat voivat tosiasiallisesti keskittyä harjoittelujaksollaan ammatin oppimiseen. Hienoa olisi, että jokainen alueen oppilaitoksesta valmistuva alan ammattilainen voisi löytää oman paikkansa ja ammattiuransa meidän hyvinvointialueeltamme. Tämä on tärkeää varautumista lähitulevaisuuden massaeläköitymisiin.
Henkilöstö pitää tunnistaa hyvinvointialueen tärkeimmäksi voimavaraksi, josta pitää pitää hyvä huolta. Henkilöstö on se taho, joka tosielämässä toteuttaa tilanteessa kuin tilanteessa Sote-uudistukselle asetetut jalot tavoitteet käytännön sosiaali-, terveys- ja pelastusalan palveluiksi meille kanta-hämäläisille.
Anne Lindgren
lh, sh/th (AMK), yp (YAMK), YTM
Terveyspoliittinen asiantuntija
aluevaaliehdokas (vihr.)
Kirjoitus julkaistu sekä Aamupostissa että Hämeensanomissa
