Sote-uudistuksella tavoitellaan parempia palveluita ja kustannusten hallintaa. Verovaroilla tuotettujen SOTEPE-palveluiden tulee olla laadukkaita, vaikuttavia ja kustannustehokkaita ja niiden tulee hyödyttää mahdollisimman laajoja joukkoja.
Moni puhuu kauniita ennaltaehkäisyn puolesta, jolla tavoitellaan parempaa kuluhallintaa. Reaalipolitiikassa näihin investointeihin ei kuitenkaan tahdo löytyä rahoitusta. On vaikeaa satsata asiaan, jonka hyöty ja tulokset eivät ole tässä hetkessä mitattavissa. Rahalle on paljon muitakin käyttökohteita ja kulukuri sanelee satsausten ensisijaisuuden.
Malliesimerkkinä ennaltaehkäisyn laiminlyönnistä toimii mielenterveyspalvelut, joiden rahoitus on jo vuosia ollut alimitoitettu koko valtakunnan tasolla ja seuraukset ovat sen mukaisia. OECD:n (2018) mukaan mielenterveydenkustannukset ovat Suomelle 11 miljardia euroa, eli noin 5,3 prosenttia bruttokansan tuotteesta. Työmarkkinakustannukset ovat 4,7 miljardia euroa. Työterveyslaitoksen (2019) mukaan mielenterveyssyistä menetetään 17 miljoonaa työpäivää vuositasolla. Nämä ovat järkyttäviä lukuja, joille olisi paljon tehtävissä ennaltaehkäisyyn panostamalla.
Kuluja saadaan hallintaan myös rakenteita ja toimintakulttuuria uudistamalla. Nykyinen siiloutunut järjestelmä on melkoinen kuluerä. Siiloutuneessa järjestelmässä henkilöstö työskentelee rinnakkain eri hallinnonaloilla omien budjettien, työtilojen, työvälineiden, tavoitteiden ja suunnitelmien ohjaamana. Asiakas on kaikilla yhteinen, mutta järjestelmä ei keskustele keskenään tai asiakkaan kanssa siitä, millainen palvelu hyödyttäisi häntä itseään parhaiten. Kaikille on tarjolla sama niukoilla resursseilla määrämuotoisesti tuotettu palvelu, joka ei huomioi asiakkaan kokonaistilannetta, vaan hänet laitetaan kulkemaan luukulta luukulle.
Uudistuksessa sotepe-henkilöstö siirtyy hyvinvointialueelle. Toimialakohtaisia siiloja purkamalla henkilöstö pääsee käyttämään moniammatillista asiantuntemustaan verkostomaisena kokonaisuutena yhdessä kolmannen sektorin kanssa kantahämäläisten hyväksi. Uudenlainen työ- ja toimintakulttuuri eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan sen edesauttamiseen on investoitava kaikin tavoin, jotta jonakin päivänä paremmat palveluprosessit ja tarkoituksenmukainen asiakasvirtojen ohjautuminen ovat todellisuutta. Investoimatta jättäminen jättää muutoksen vain hallinnon tason muutokseksi, jolloin palvelut tuotetaan siiloissa, kuten tähänkin asti.
Mitään uudistusta ei kuitenkaan voi ajaa, kuin käärmettä pyssyyn. Tällä hetkellä henkilöstölle on turvattava kaikki se aika ja ne resurssit, mitä he tarvitsevat koronatyöhön. Taustalla uudistusta voidaan edistää lainsäädäntö- ja ohjelmatyöhankkeilla, HR-järjestelmien uudistuksilla ym., mutta käytännön kustannussäästöjä tavoittelevien palvelumuutosten ja yhteiskehittämisen aika on vasta koronapandemian jälkeen. Kukaan ei jaksa määräänsä enempää.
Anne Lindgren
Terveyspoliittinen asiantuntija, YTM
Aluevaaliehdokas 336 (vihr.)
Julkaistiin Aamupostissa 13.1.2022