Tulevassa sote-uudistuksessa palvelujen painopiste on peruspalveluissa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä. Tarkoitus on puuttua terveydellisten ongelmien kehittymiseen jo alkuvaiheessa ja ohjata yksilöitä terveellisiin valintoihin omassa arjessaan. Yhteisellä hallintorakenteella tavoitellaan päällekkäisyyksien poistoa, tiiviimpiä yhteistyörakenteita ja toimivampia palvelupolkuja asiakkaalle.
Koska sote-uudistuksen yksi tärkeimpiä tavoitteita on ongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen, kannattaa mallia ammentaa jo olemassa olevista toimivista käytänteistä ja hyvistä tehtävänkuvista.
Terveydenhoitajat ovat koko ihmisen elämänkaaren tuntevia ennaltaehkäisyn asiantuntijoita. He tekevät normaalia päivätyötään jo nyt sote-uudistuksen pyrkimysten mukaisesti laajojen verkostojen kanssa moniammatillisina tiimeinä. Mukana on sosiaalitoimi, koulut ja varhaiskasvatus, oppilas- ja opiskelijahuolto, kuntoutus- ja tukipalvelut, suun terveydenhuolto, päihde- ja mielenterveyspalvelut, sairaan- ja erikoissairaanhoito sekä järjestöt.
Kun sote-uudistuksessa puretaan siiloutuneita rakenteita ja pyritään yksilölliseen palveluun, kannattaa mallia työskentelyyn hakea terveydenhoitajien työstä. Perhekeskus toimintamalli on oiva tapa kasata tätä kokonaisuutta yhteen. Yhteistoiminnan, oikea-aikaisten palvelujen ja yksilöllisen kohtaamisen kautta voidaan päästä aidosti lähemmäs niitä juurisyitä, jotka estävät yksilöitä ja yhteisöjä tekemästä terveyttä edistäviä ja hyvinvointia lisääviä valintoja omassa arjessaan.
Kokonaisuuksia tarkastellessa meidän kannattaa sairauteen keskittyvän ajattelun sijaan suunnata katsetta enemmän ennaltaehkäisevän ja voimavarakeskeisemmän lähestymistavan suuntaan. Ihmisen terveyttä ja hyvinvointia tukevalla työtavalla vaikutetaan suoraan keskeisiin kansansairauksien syihin ja hillitään kustannuksia, jotka aiheutuvat pahoinvoinnista ja sairastamisesta, terveydenhuollon palveluiden käytöstä, sairauspoissaoloista ja varhaisesta eläköitymisestä.
Anne Lindgren
Terveyspoliittinen asiantuntija, YTM
Aamupostissa 20.1