Vihreillä on mennyt huonosti jo pidempään. Takkiin on tullut jo toisissa vaaleissa, mikä on suora palaute siihen, että jonkin pitää muuttua. Identiteettipolitiikka, vaikeiden termien viljely ja turhan radikaalien näkemysten härkäpäinen ajaminen silloin, kun muu yhteiskunta ei ole siihen vielä valmis (esim. kannabiksen täyslaillistaminen), ovat asioita, jotka ovat myös itseäni huolettaneet.
Myös ydinvoiman kritiikitön ihannointi ja kannattaminen vihreässä liikkeessä on tuntunut kummalta avaukselta. 90-punkkarina omaksuin vahvan ydinvoiman vastaisen ajattelun, josta en kevyinperustein ole valmis luopumaan.
Ymmärrän, että toimiessaan ydinvoima tuottaa päästötöntä energiaa, mutta ennen tätä vaihetta prosessissa on monta asiaa, jotka tulee kestävästi ratkoa, ennen kuin puhtaaseen energian tuotantoon päästään. Näitä ovat mm. uraanin louhinnan ja kaivosteollisuuden ongelmat, uraanin radioaktiivisuus ja myrkyllisyys = elämälle vaarallinen aine, ydinjätteen kestävän loppusijoittamisen ratkaiseminen ja mahdollinen ydinonnettomuuden riski, mikä toteutuessaan on valtava luontokatastrofi. Nämä ovat niin järkälemäisiä riskejä, että edelleenkään en ydinvoimaa voi kritiikittä kannattaa.
Mulle nämä elämän ja elollisen suojelun periaatteiden suojelu kaikissa politiikan ja palvelu- ja tuotantoketjujen eri vaiheissa ovat olleet se juttu, minkä takia aikoinani valitsin vihreät puolueekseni. Jos elämän ja elollisen suojelusta ollaan valmiita tinkimään talouskasvun nimissä tai päästövähennysten aikaan saamiseksi, niin se on itselleni vaikea paikka.
Uudenlaiset avaukset ja tutkittuun tietoon perustuva politiikka ovat vihreän politiikan ydintä. Kritiikittömästi ei kuitenkaan minkään tieteenalan sanansaattajaksi ja edunajajaksi pidä ryhtyä. Totuuksia ja selityksiä kun on yhtä monta, kuin on tieteenaloja ja selittäjiäkin. Tällä hetkellä painotus on mielestäni Slush:maisessa start up- hengessä, teknologisissa innovaatioissa, talouspolitiikassa ja ympäristö- ja yksittäisten vähemmistöjen asioissa. Kaikki nämä ovat tärkeitä, mutta missä on sosiologia ja yhteiskuntatieteet, terveystieteet, kasvatustiede, paikallis- ja aluepolitiikka, lääketiede jne.?
Eri tieteenalojen tuottamat näkemykset pitäisi kriittisesti arvioiden yhdistää vihreäksi politiikaksi, jonka edistämisellä on konsensusperiaate, mikä muovautuu joka vuosi puoluekokouksissa. Vahvasti mielipiteitä jakavien asioiden ja näkemysten nopea härkäpäinen edistäminen rikkoo enemmän, kuin edistää parempaa parempaa yhteiskunnallista kehitystä.