Ensimmäinen aluevaltuusto venähti melko pitkäksi. Suurin asia listalla oli hallintosäännön hyväksyminen, jolla hyvinvointialue saadaan käynnistymään. Koska rakenteesta ei ole vielä yksimielisyyttä, hallintosäännöstä päätettäväksi tuli hyvin suppea versio, jolla toiminta pystytään käynnistämään. Organisaatio- ja lautakuntarakenne päätetään myöhemmässä vaiheessa. Viimeistään rakenteen pitää olla selvillä vuoden vaihtuessa.
Etukäteen arvattavasti palkkiot herättivät kokouksessa keskustelua ja äänestyksiä. Vihreänä ryhmänä kävimme asiasta etukäteen keskustelua ja päädyimme olemaan pohjaesityksen kannalla. Pohjaesitys perustui esiselvitykseen muiden alueiden palkkioista ja oli ns. keskitien malli. Päätöksen mukaan valtuuston ja tarkastuslautakunnan kokouksista maksetaan minulle jatkossa 200€ /kokous.
Iltalehti on tehnyt jutun palkkioista: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/77877501-4d58-4aeb-8616-387792ffc531
Omalla kohdallani kokouspalkkiot tarkoittavat käytännössä tätä: Maksan aluevaltuustoon liittyvistä kokouspalkkioista 20% puolueveroa. Puoluevero tilitetään vihreiden Hämeen piirille. Puolueverolla rahoitetaan maakunnallista vihreää toimintaa. Kokouspalkkioista pidätetään myös oman veroprosentin mukainen vero ja minulla tämä on noin 30%. Kokouspalkkioista jää käteen siis noin puolet. Ajattelin laittaa nämä kokouksista maksettavat kokouspalkkiot suurimmilta osin säästöön ja käyttää rahoja mahdollisten tulevien vaalien mainostamiseen liittyviin vaalikuluihin ja vaaleihin liittyvään perinteiseen hyväntekeväisyyslahjoitukseen. Olen jokaisessa vaalissa lahjoittanut euron saamaani ääntä kohti hyväntekeväisyyteen ja näin aion toimia myös jatkossa.
Olin valmistellut kokoukseen puheenvuoroa kokouksen loppukeskusteluun, mutta koska kokous venyi jo muutenkin ihan suhteettoman pitkäksi jätin sen pitämättä. Väsyneenä en ole paras puhuja ja kuulijatkaan eivät ole vastaanottavimmillaan. Seuraavissa kokouksissa on kyllä aikaa puhua.
Monenlaista teknistä ym. haastetta sisältäneen kokouksen voit halutessasi katsoa kokonaisuutena tästä: https://youtu.be/4jkEvoRBtwE
Tällaisia ajatuksia kokosin itselleni ennakkoon kokousta edeltävästi:
- Hallintosääntö on asiakirja, jolla mahdollistetaan tai estetään asioita tapahtumasta.
- Henkilöstön osallistaminen on kirjattava hallintosääntöön. Työntekijöiden ääni oman työnsä asiantuntijoina on kuultava ja heidät on osallistettava omaa työtään koskevien suunnitelmien ja päätösten tekoon. Ammattilaisilla on paras tietämys työn arjesta ja siitä, missä parempien palveluiden esteenä olevat ongelmakohdat sijaitsevat.
- Jokaisella ammattiryhmällä ja sosiaali-, terveys- ja pelastusalan ammattilaisella on alaan liittyvää omaa erityisosaamista, mikä pitää saada loistamaan asiakkaan parhaaksi. Työssä on oltava aikaa pohtia ja kehittää asioita uusiksi. Meillä on paljon tutkittua ja näyttöön perustuvaa monialaista tietoa paremmista ja vaikuttavista palveluista, jonka implementointi jää usein valitettavan ohueksi, koska aikaa uuden kehittämiselle ei työn arjessa juuri ole.
- Ammatissa kehittymisen mahdollisuuksille, oman työn kehittämiselle ja urakehityksen mukaiselle palkkakehitykselle on luotava toimivat rakenteet hyvinvointialueellemme. Tämä on tärkeää, mun kilpailemme demografiset muutoksen ja työvoimapulan aikana osaavasta henkilöstöstä keskipisteessä neljän vahvan vetosuunnan kanssa. Helsingin, Tampereen, Turun ja Lahden seudut ovat varmasti kiinnostuneita ammattilaisistamme. Meidän on onnistuttava työnantajakilpailussa, sillä henkilöstö on se taho, joka tuottaa hyvinvointialueelle esitetyt tavoitteet käytännön palveluksi tosielämässä. Ilman osaavaa ja ammattitaitoista henkilöstöä ei ole palveluitakaan.
- Hallintouudistuksessa ei saa muodostua koulutuksella tai urakehityksellisiä umpiperiä millekkään ammattiryhmälle. Tästä huolesta ovat viestineet erityisesti hoitajajärjestöt, hoitajataustaiset päättäjät ja myös henkilöstö. Osalla ammattilaisista esim. lääkärit ja sosiaalityöntekijät professiopohjainen linjajohtaminen, päätäntävalta ja – vastuu on turvattu lainsäädännön kautta. Ne ammattiryhmät joilla laki ei ole turvaamassa professionaalista asemaa läpi linjan perustyöstä johtotehtäviin asti, pitää turvata hallintosäännössä. Kaikille ammattiryhmille on turvattava urakehitysmalli ja -polku perustasosta johtotehtäviin asti. Jos tarjolla on vain perustyötä ja lisäkouluttautuminenkaan ei anna mahdollisuuksia ura- ja palkkakehitykselle, vaan pyrkimykset törmäävät päättäjien luomiin hallinnollisiin lasikattoihin, kuka valitsee alan itselleen? Kyse on tärkeästä alan veto- ja pitovoimatekijästä. Hoitajat ja muu AMK-koulutustason henkilöstö (ml. fysioterapeutit, suuhygienistit, kätilöt…) eivät voi (tässäkin!) asiassa olla ammattiryhmä, josta voidaan ulosmitata paljon, mutta mitään ei olla valmiita antamaan.
- Hyvinvointialueella tehtävän työn on tosiallisesti perustuttava näyttöön ja tutkittuun tietoon perustuviin toimintamalleihin ja sosiaali- ja terveystaloustieteelliseen tarkasteluun. Usein sote- palveluissa on niin, että tässä hetkessä toteutettavat palvelut kantavat hedelmää viiveellä, joskus jopa vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua. Tästä syystä vuosittaiseen aikafocukseen keskittyvä perustoiminnan tuottavuuden ja tehokkuuden tarkastelu ei anna kokonaiskuvaa asiasta. Toiminnan vaikuttavuutta on arvioitava muutoinkin, kuin tässä ja nyt näkyvinä talouslukuina.
- Se on nimittäin niin, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Koronapandemia ja kunnissa vuosia jatkunut säästölinja on saanut näkyvästi sen mitä tapahtuu, kun matalan kynnyksen palveluihin, ennalta ehkäisyyn, toimiviin hoitopolkuihin ja perustasonpalveluihin jätetään satsaamatta. Hoitovelka kasvaa ja kumuloituu ja tulee yhteiskunnalle loppupeleissä varhaisten eläköitymiseen ja menetettyjen työvuosien muodossa paljon kalliimmaksi, kuin mitä alkuperäiseen palveluun satsaaminen olisi ollut.
