Tämä kevät on yhdistystoiminnassa, puoluepolitiikassa ja luottamustoimissa kiireistä aikaa.
Viime sunnuntaina pidimme Riihimäen seudun Vihreät ry:n kevätkokouksen, missä teimme valintoja Hämeen piirin kevätkokous- ja puoluekokousedustajista. Lähden kumpaankin näistä kokouksista varsinaiseksi edustajaksi. Toinen on hybridikokous ja toinen lähikokous Joensuussa. Valinnoista käynnistyy aina oma rumbansa. Pitää ilmoittaa valinnoista puolueelle, varata matkat, majoitukset ym. Olemme yhdistyksessä tehneet periaatepäätöksen, että käytämme luottamustoimista saamiamme puolueveroja yhdistyksen toiminnan kuluihin, joihin myös edustuskulut lukeutuvat. Tämä helpottaa huomattavasti osallistumista ja lähtemistä kokouksiin, jotka järjestetään jopa toisella puolen Suomea. Omasta pussista näiden kulujen kattaminen olisi melko kallis paukku.
Myös luottamustoimissa pitää kiirettä. Tänään oli aluevaltuuston kokous Forssassa ja huomenna on Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän hallituksen kokous. Ennen aluevaltuuston kokousta saimme infon taloustilanteesta, joka oli todella karua kuultavaa. Meillä on hurjat säästöpaineet edessä heti toiminnan käynnistymisen alkuvaiheessa. Säästöjä esiteltiin meille palveluasumisen paikkojen ja vähennettävien sairaanhoitajavakanssien muodossa. Kummastakaan ei mielestäni voi säästää piiruakaan, koska demografisen muutoksen vuoksi tulemme tarvitsemaan niin laitospaikkoja, kuin niitä hoitajiakin, jotka tekevät nämä palvelut.
Tästä syystä haluaisin säästötoimenpiteenä tarkastella ensimmäiseksi palveluverkkoa ja palvelukäytössä olevaa rakennuskantaa. Keskittämisiä joudutaan tekemään, mutta toivon, että seutukunnallisuus pystytään mahdollisismman pitkälle säilyttämään. Erityisen tärkeää on tarkastella minne työelämässä olevan henkilöstön omat uraintressit suuntaavat? Niihin palveluihin kannattaa mielestäni panostaa, joihin tekijöitä lähtökohtaisesti löytyy. Vajaalla ja huonolla palvelun laadulla kun on seurauksensa heti lähitulevaisuudessa. Vajaalla ja mitoitusten vastaisesti palveluja ei kannata teettää, koska siitä aina viimekädessä aiheutuu suuremmat kulut. Sielä missä on vakavin henkilökuntapula ja sitä kautta suurin riski asiakas- ja potilasturvallisuuden ja hoidon ja palvelun laadun vaarantumiselle, on omalla säästölistallani ensimmäisten lakkautuvien palveluiden joukossa. Onko kokonaistaloudellisesti kannattavampaa satsata niihin palveluihin, joiden toteuttamiseen löytyy tekijöitä. Mistä sinä säästäisit?
Aluevaltuustossa oli tuttuun tapaan paljon puheenvuoroja ja muutosesityksiä. Useampi valtuutettu ehdotti ja kannatti jälleen demokratiarahasta luopumista osana talousarvion muutoskäsittelyä. Perusteena käytettiin edellä olevaa tiukkaa taloustilannetta. Itse en kannata korvamerkitystä demokratiarahasta luopumista. Näen että ko. raha tukee aluevaltuutettuja aluevaltuustotyöskentelyssä uuden tehtävän äärellä. Rahasta ei ohjaudu minulle itselleni suoraan senttiäkään, vaan raha ohjautuu piirijärjestöille, joka päättää sen käytöstä. Rahan käytöstä pitää myös raportoida, joten se ei ole mitään piilopuoluetukea.
Selvää on myös se, että Oma Häme käynnistyy parhaillaan hyvin niukalla henkilöstöresurssilla. Virkamiehille on annettava se aika, mitä he tarvitsevat jouhevaan siirtoon vuoden vaihtuessa. Työntekijöille muutoksesta ei saa aiheutua ongelmia, vaan palkan on tultava tilille ajoillaan jne. Tästä syystä en kannattanut aluevaltuustossa ehdotettua lautakuntatyöskentelyn aikaistamista. Virkamiehiä ei yksinkertaisesti vielä ole riittävästi toiminnan pyörittämiseen ja suunnitelmalliseen hallinnointiin. Kokouksia ei kannata pitää kokouksen ja kokouspalkkioiden vuoksi.
En myöskään kannattanut tehtyä muutosesitystä henkilöstön aseman vahvistamisesta aluehallituksessa. Esityksen perusteluihin kuka tahansa voi yhtyä, mutta esitys itsessään jäi minulle epäselväksi. On selvää, että henkilöstöä on kuultava ja aluevaltuustoon valittuja sote-ammattilaisia on valittava erilaisiin luottamustoimiin. Puolue itse päättää kenet se valitsee mihinkäkin tehtävään. Mitkään paikat eivät ole korvamerkittyjä kenellekään. Haasteen sote-henkilöiden osalta asiaan tekee se, jos luottamustoimeen tarjolla oleva on työsuhteessa hyvinvointialueeseen. Mikäli työntekijä valitaan hallitukseen tai suoraan omia työasioita käsittelevään lautakuntaan, ohjailun, junailun ja suhmuroinnin riski on suuri, vaikka asiantuntemus paljon luottamustoimeen antaisikin. Sellaista luottamuspaikkaa ei kannata lähtökohtaisesti lähteä hoitamaan, jossa tällainen henkilökohtainen riski on olemassa ja sen vuoksi joutuu jatkuvasti jääväämään itsensä ulos asioiden käsittelystä. Se ei ole mitään vaikuttamista.
Tällaisessa tilanteessa tehtävään kannattaa valita henkilö, joka pystyy luottamustehtävän hoitamaan. Vallan kahmiminen päätöksenteon legitimiteetin kustannuksella on rumaa. Samalla myös puolueen mahdollisuus edistää itselle tärkeitä asioita kärsii. On viisautta osata luopua ja antaa tilaa myös muille. Asioihin voi vaikuttaa toisia reittejä pitkin, esim. oman poliittisen ryhmän tai suoraan henkilöstön omien vaikuttamiskanavien kautta. Tai miksei oman ammattiyhdistyksen kautta. Keinoja ja väyliä on monia ja niitä kannattaa todellakin hyödyntää. Yhden kortin varaan ei pidä vaikuttamistyötä jättää.