Tällä viikolla oli aluevaltuusto sekä terkkarin hallituksen kokous. Kummassakin kokouksessa keskusteltiin paljon taloudesta. Kanta-Hämeen taloustilanne on huono ja maalailen tässä kirjoituksessa tiedossa olevien seikkojen puitteista syntyviä uhkakuvanäkemyksiä alueellemme. Toisinsanottuna tämä kirjoitus sisältää madonlukuja.
Meillä tämä johtuu pitkälle Assi-sairaalasta, joka investointina vie lainanottokyvyn ja muut investointimahdollisuudet lähes nollaan. En kuitenkaan harmittele Assi—hanketta. Se on investointi tulevaisuuteen ja ihmisten parempiin palveluihin. Nykyiset sairaalarakennukset ovat tiensä päässä. Tämän hetkinen rakennuskustannusten nousu nostaa luonnollisesti myös tämän Assi-rakennushankkeen kuluja. Tärkeää mielestäni olisi Assin lisäksi saada investoitua muihin omiin hallinnassa oleviin rakennuksiin, jotta toimintoja pystytään mahdollisimman pitkälle järjestämään niissä, eikä vuokrarakennuksissa. Tämä on mielestäni tärkeä osa kestävää kuluhallintaa.
Kunnat /kuntien päättäjät ovat vuosia alibudjetoineet sote-palveluitaan. Kunnat vastaavat tämän vuoden loppuun sote-palveluistaan ja myös niistä kaikista ylityksistä, jotka talousraamin päälle tulevat. Nämä ylitykset eivät kuitenkaan ole laskennallisesti mukana hyvinvointialueen rahoituksessa, vaikka todellisia kuluja ovatkin. Koronakompensaatioista ei ole vielä tietoa, eli siitä, kattaako valtio edelleen koronasta aiheutuneet kulut täysimääräisesti kunnille. Ministeriö on lisäksi vilautellut yhtäkkiä yliopistosairaalapohjaista maksutapaa, mikä olisi Kanta-Hämeen hyvinvointialueelle katastrofi.
Olemassa olevien kulujen päälle hyvinvointialueella on merkittävät rekrytointitarpeet. Tarvitaan esim. hallinnon ja ict:n väkeä, puhumattakaa sote-väestä. Voimaan tulevat mitoitukset ovat nostamassa välittömässä hoitotyössä käytettävän henkilöstön tarvetta (mitä kannatan ehdottomasti!), mutta samalla henkilöstöä on kokoajan vähemmän saatavilla. Alan koulutus ei ole niin vetovoimainen kuin ennen ja koulutuksen käyneet eivät pysy alalla. Demografisen muutoksen johdosta meillä on kuitenkin vuosi vuodelta enemmän avun tarvitsijoita, joten haaste on melkoinen.
Jos rahat eivät nyt hyvinvointialueen aloitusvaiheessa riitä, niin kuinka tiukan kannan ministeriö ottaa palveluiden rahoittamiseen? Kuinka isosti ministeriö rahoitusohjaa ja mikä on ministeriön asettama raja arviointimenettelyyn joutumisessa? Ei ole mitenkään herkullinen tilanne, jos hyvinvointialueemme käynnistää itsensä selvitystilassa ja mittavilla sopeutustoimulla heti v. 2023 alussa. Siis käynnistymisvaiheessa ennen kuin yhtään mitään kehittämis- ja uudistustyötä parempien ja tehokkaiden palvelujen eteen ollaan ehditty vielä tehdä. Arviointimenettelyyn joutuminen tarkoittaa yhdistymistarvertta johonkin toiseen hyvinvointialueeseen. Jos tämä realisoituisi, niin jakautuisiko Kanta-Häme neljään eri suuntaan: HUS,TYKS,TAYS ja Päijät-Häme, vai liittyisikö johonkin näistä?
Tähän päälle meillä alkaa olla ihan jäätävä henkilöstöpula. Meillä ei tahdo nytkään riittää henkilöstöä nykyisten palveluiden pyörittämiseen ja palveluihin asetetaan kokoajan lisää laatu- ja tuottavuustarpeita. Kun tilanne on jo valmiiksi kiristetty huippuunsa, tämä kaikki tulee varmaankin väkisellään johtamaan tehostamis- ja keskittämistoimiin heti hyvinvointialueen alkuvaiheessa, ellei ministeriöltä löydy rutkasti lisärahoitusta ja panostuksia nykytilan säilyttämiseen.
Brace yourself joka tapauksessa. Jos keskittämisiin joudutaan, niin oma ohjenuorani tulee olemaan asiakas- ja potilasturvallisen palvelun vaaliminen. Alueella tulee tunnistaa ne työyksiköt, joissa henkilöstöpula ja sitä kautta potilasturvallisuuden vaarantuminen on jatkuvaa. Mielestäni näiden huonosti toimivien yksiköiden/toimintojen sulkemisesta pitää aloittaa, jos se jostakin pitää aloittaa. Sieltä vapautuu henkilöstöä muiden yksiköiden henkilöstöpulan paikkaamiseen. Toivoa sopii, että lakkautuvista työyksiköistä vapautuvat työntekijät löytävät uuden työpaikkansa meidän hyvinvointialueeltamme. Tästä syystä myös alueemme työnantajakuvan ja työn veto- ja pitovoimatekijöiden pitää olla kunnossa suhteessa ympäröiviin hyvinvointialueisiin.
Elämme hyvin mielenkiintoisia ja samalla varsin vaikeita aikoja. Nähtäväksi jää onko kirjoituksessani pohjaa. New Public managementilla on ollut vakavat seuraukset hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluihin. Eniten minua harmittaa se, että sote-puolen huuto vakavasta alirahoituksesta on kaikunut kuuroille korville vuosien ajan ja alirahoittamisen johdosta tilanne on nyt sylissä.
Onko sinulla vinkkejä, ehdotuksia tai ajatuksia kinkkisen taloustilanteen ratkaisuun? Kaikki vinkit tervetulleita: anne.lindgren (a) omahame.fi