Tänään 10.10.2022 on maailman mielenterveyspäivä. Eilen 9.10.2022 oli mielenterveysomaisten päivä. Kumpikin näkökulma on tärkeä. Sekä sairastunut että omainen tarvitsee resursseja, keinoja ja voimavaroja asian kanssa elämiseen.
Mielenterveyskysymyksiin pitäisi pystyä puuttumaan jo paljon varhaisemmassa vaiheessa. Korjaavassa vaiheessa ollaan jo auttamattoman myöhässä. Perheitä pitäisi pystyä tukemaan paremmin lapsuus ja -nuoruusaikaan liittyvissä haasteissa, syrjintään ja kiusaamiseen pitäisi puuttua paremmin kaikissa sosiaalisissa verkostoissa (harrastukset, työ, koulu…), ryhmäytymiseen ja erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen pitäisi panostaa, kuntouttavissa tukipalveluissa pitäisi olla resurssit kohdallaan jne.
Kyse on tässäkin asiassa politiikasta, poliittisista arvovalinnoista resurssien kohdentamisessa ja päätösten pitkän ja lyhyen aikavälin seurannaisvaikutuksista.
Mikään julkinen palvelu ei voi tehdä sen enempää, kuin sen toimintoihin on budjetoitu. Työ tehdään juuri niillä resursseilla, mitä siihen annetaan. Monesti uusia toimintoja halutaan kehittää, mutta kehitystyö jää torsoksi, kun esim. resursseihin tai työajan allokointiin ei pystytä tekemään tarvittavia uudistuksia uusien toimintojen edellyttämällä tavalla.
Monin paikoin palveluissa mennään jo nyt lakisääteistä minimitasoa hipoen ja henkilöstövajeen johdosta ollaan pudottu paikoitellen jo tämän tason alapuolellekin. Onneksi Avit valvovana viranomaisena ovat alkaneet reagoida tähän säännölliseen asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa mm. uhkasakkoja asettamalla.
Hyvinvointialueiden, kuntien ja kolmannen sektorin resurssit ja toimintaedellytykset pitää varmistaa kestävälle tasolle, jotta sen toiminnoissa pystytään tosiasiallisesti vastaamaan myös esimerkiksi juuri tähän massiiviseen yhteiskunnalliseen haasteeseen.
Mielenkiintoista nähdä, kuinka vaikeiden päätösten äärellä sitä loppupeleissä näidenkin asioiden äärellä ollaan aluevaltuutetun roolissa. #mielenterveys