Olen kuluneen kirkkovaltuustokauden aikana saanut toimia Riihimäen seurakunnan sairaalasielunhoidon työryhmän jäsenenä. Sain tästä työryhmästä jälleen paljon uutta ajateltavaa. Toki olin sairaalapapin työhön tutustunut jo hoitajana työskennellessäni, mutta työryhmässä mukana olo tuotti uudenlaisen näkökulman henkisyyden roolista osana ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Väestön ikääntyessä ja yhteiskunnan monipuolistuessa sairaalasielunhoidollinen palvelutarve lisääntyy ja siihen on hyvä varautua etupainotteisesti. Sote-palveluissa kohdataan yhä enemmän eri kulttuurien edustajia ja erilaisen vakaumuksen omaavia henkilöitä. Erilaistunut palvelutarve edellyttää kehittyvää osaamista niin sosiaali- ja terveysalan työssä kuin sairaalasielunhoidossakin. Asiakkaita on kohdeltava yhdenvertaisesti myös hengellisyyteen liittyvissä kysymyksissä.
Sairaalasielunhoito perustuu potilaan oman vakaumuksen ja maailmannäkemyksen kunnioittamiseen ja se on muodoltaan eksistentiaalista tukea. Eksistentiaalinen tuki tarkoittaa ihmisen auttamista, tukemista ja lohduttamista elämän suurimmissa muutoksissa, vakavassa sairastumisessa ja kuolemassa. Henkisen tuen ohella sairaalasielunhoito tukee laaja-alaisesti potilaan psyykkistä hyvinvointia kuormittavassa elämäntilanteessa. Sairaalasielunhoitoon kouluttautunut pappi on vuorovaikutusosaamisen, psykososiaalisen tuen, kriisityön, henkisen ja hengellisen tuen, sekä toimintaympäristö- ja yhteisöosaamisen ammattilainen. Hänen osaamisestaan hyötyvät asiakkaiden lisäksi niin omaiset kuin henkilökuntakin.
Sairaalasielunhoitoon erikoistuneilla papeilla tulee olla riittävästi työaikaa tehtävän hoitamiseen. Kyseessä on vaativa terapeuttinen tehtävä, jota ei voi hoitaa niin sanotusti toisella kädellä. Optimaalisin tilanne olisi, jos pappi voisi työssään keskittyä sairaalasielunhoitoon ja hänen työtehtäviinsä sisällytetä muita seurakuntatyön tehtäviä. Tämä pitää kokonaisuuden ja työkuorman hallittavana.
Sairaalasielunhoitoon olisi hyvä luoda sote-uudistuksen yhteydessä toimivat ja tasalaatuiset käytänteet yhdessä alueen seurakuntien kanssa. Erikoissairaanhoidon, terveyskeskusten ja kotiin vietävien palveluiden tarpeita kannattaisi kartoittaa ja rakentaa tietoon perustuen kantahämäläisten palvelutarpeita parhaalla mahdollisella tavalla vastaava sairaalasielunhoidollinen kokonaisuus, joka voitaisiin sujuvasti kytkeä osaksi sote-palveluita. Onnistuessaan tämä toimisi oivallisena esimerkkinä kolmannen sektorin kanssa tehtävästä sidosryhmäyhteistyöstä.
Anne Lindgren
väistyvä kirkkovaltuutettu (Riihimäen srk.)
Kanta-Hämeen aluevaltuutettu (vihr.)
väistyvä kirkkovaltuutettu (Riihimäen srk.)
Kanta-Hämeen aluevaltuutettu (vihr.)