Eduskuntavaalit menivät Vihreillä vihkoon ihan totaalisesti. Tulos ei ollut minulle yllätys, vaan osasin odottaa että näin käy. Syitä sille on on monia. Eniten minua itseäni tällä vaalikaudella tai sen alkupuolella harmitti liian vahva identiteettipolitiikan harjoittaminen. Se meni jotenkin ihan överiksi tällaiselle, joka periaatteellisesti ajaa kaikille yhtälaisia oikeuksia, mutta ei halua asettua kuitenkaan yhden ihmisryhmän tai asian edunajajaksi, vaan tavoitella kaikille yhteistä hyvää maltillisella otteella. Kun liian ärhäkkäästi ja telaketjumentaliteelilla pyrkii edistämään jotain asiaa, niin se automaattisesti karkottaa samaa mieltä, mutta erilaisen lähestymistavan omaavia vihreitä kauemmas. Itse näin että nuorten naisten vahva nousu, vahvan feministiset sosiaalipoliittiset näkökulmat kadottivat samaistuttavuuden ja karkoittivat sitä myötä Vihreistä tieteestä, taloudesta ja teknologiasta kiinnostuneita äänestäjiä, jotka siirtyivät näissä vaaleissa äänestämään kokoomusta tai Liike Nyt:iä. Linja meni liian samanlaiseksi ärhäkkäästi sosiaalipoliittisiin kysymyksiin kantaa ottavan Vasemmistoliiton kanssa, jolloin harvan oli enää hankala löytää eroja näiden puolueiden välillä.

Henkilökohtaisesti en pidä myöskään  liian vaikeaselkoisten termien viljelemisestä valtakunnan politiikassa, vaan tämän tason politiikassa pitäisi pysyä yleistajuisissa termeissä, jotka jokainen voi ymmärtää ja omaksua. Esimerkkeinä vaalikaudella esiintyneistä hankalasti muissa kuin omissa akateemisissa kuplissa ymmärrettävistä termeistä: feministinen politiikka, intersektionaalinen, binääri-nonbinääri sukupuolijaottelu, cis, heteronormatiivinen jne.

Vihreissä kuten muissakin yhdistyksissä kärsitään jäsenkadosta. Paikallisyhdistysten suuri haaste on se, että samat pääsääntöisesti työssä käyvät perheelliset tai muuten kiireiset ihmiset hoitavat niin luottamustoimia kuin yhdistystoimintaakin. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että aikaa ei riitä kaikkeen siihen mihin tarvetta ja haluakin olisi. Näen, että meidän pitäisi pystyä paikallistasolla järjestämään mielenkiintoisia teemailtoja, kynttilävaelluksia, knit and chat tilaisuuksia, punaviiniä ja politiikkaa iltoja, kirjoittaa enemmän mielipidekirjoituksia jne., mutta resurssit eivät kohtaa todellisuutta. Jos koet että voisit vaikka tempauksen omaisesti lähteä ideoimaan jotain kanssamme, otamme mielellämme ideointi ja järjestelyavun vastaan.

Suuri haaste paikallisyhdistyksille on myös se, että vihreissä ideologiset ja aatteelliset yhdistykset ovat keränneet enemmän jäseniä kuin nämä paikallisyhdistykset (esim. Viite, Naiset…).  En ollenkaan moiti näitä yhdistyksiä huonoiksi, se vaan aiheuttaa haasteen, kun paikallistasolla kuitenkin pitää organisoida esim. kaikki vaalityö, julistetalkoot, julisteiden vienti, ilkivallan korjaaminen, paikallistapahtumat… ym., jotka puolue ja piirijärjestöt vastuuttavat alueyhdistyksille. Ymmärrän että tämä käytännön ”kädet saveen” toiminta ei houkuta tai kiinnosta henkilöä, joka on löytänyt oman kiinnostuksensa aateyhdistyksestä, missä hänen ei tarvitse ottaa aktiivista käytännöntoimijan roolia.

Paikallisyhdistysten pieni jäsenmäärä johtaa myös siihen, että edustukset puoluekokouksessa ym. ovat todella pienet. Maakuntien ääntä ei saada riittävästi kuuluviin, eikä pienillä määrillä päästä käsiksi esim. puoluehallituspaikkoihin jne., mikä johtaa sisäiseen eriytymiseen. Miellän isoksi riskiksi sen, että kun joku näkemys jää kuulematta, vaali- ja asiakärjiksi nousee vahvan ideologiset ja aatteelliset kysymykset, joita ei ole vielä ns. paikallisjärjestöjen rivijäsentasolla ehditty mieltää ja pureksia. Esim. Viitteen perustellut ydinvoimanäkökannat eivät ole ns. sukkana menneet läpi koko jäsenistössä. Puhtaaseen energiaan liittyy mm. mittavat kaivosteollisuuden ongelmat, joista pitää puhua puhtaan energian ohella. Niitä ei voi sivuuttaa, kun lobataan puhdasta energiaa.

Paikallistasolla minua erityisesti harmittaa se, että menetimme taas kansanedustajamme. Minerva Kastehelmestä olisimme saaneet erinomaisen uuden Vihreän kansanedustajan, jos puolueen saama kannatus olisi riittänyt.

Mitä ajatuksia vaalitappio sinussa herättää?