Teen juuri sosiaalityön aineopinnoissa opintotehtävää sosiaali- ja terveydenhuollossa ilmenevään ja ylläpidettävään stigmaan ja toiseuttamiseen liittyen. Huomaan edelleen tilanteita, joissa itse yleistän, oletan ja kategorisoin asioita. Tämä on jokaiselle ihan luonnollista ja sisäsyntyistä, mutta siitä kannattaa pyrkiä tietoisesti ulos.
Itse olen tietoisesti opetellut kohtaamaan ihmisen ihmisenä ja antamaan hänelle mahdollisuuden toteuttaa itseään ja ihmisyyttään juuri sellaisella tavalla kuin hän itse haluaa. Jos tämä tapa on itselle tai muille vaarallinen ja ihminen tekojensa ja sanojensa (ihonväristä tai muusta yksilöllisestä ominaisuudesta riippumatta) osoittaa toimivansa säännönmukaisesti perusnormeja ja oikeusymmärrystä vastaan, näen että minulla on oikeus suhtautua asiaan kriittisesti. Kriittisen suhtautumisen perustana toimii tällöin itsesuojeluvaisto (ei muukalaisviha, rasismi tai tuntemattoman pelko).
Paras tapa ymmärtää ihmisiä ja asioita laajemmin on astua rohkeasti omien mukavuusalueidensa ulkopuolelle ja ottaa asioista itse selvää. Se vähentää kummasti asenteellisuutta ja laajentaa ymmärryksen oman kuplan tuottamasta todellisuuskuvasta vähän laajemmalle.