Sosiaalityön sijaiskysymys on ratkaistava (julkaistu joulukuussa 2023 Aamupostissa ja Hämeen sanomissa)
Hyvinvointialueet ovat 14.12.2023 ottaneet yhteisesti kantaa Valviran tiukentuneeseen tulkintaan sosiaalityön sijaispätevyyteen liittyen. Sosiaalityöntekijän sijaisena voi maksimissaan vuoden ajan toimia sosiaalityön ammattiin opiskeleva henkilö, jolla on soveltuva pohjakoulutus ja hän on suorittanut sosiaalityön perus- ja aineopinnot ja niihin sisältyvän harjoittelujakson. Tiukentuneen tulkinnan mukaan avoimessa yliopistossa suoritetut opinnot eivät riitä, vaan sijaisen tulee olla tutkinto-opiskelijana kirjoilla yliopistossa.
Valvira on perustellut tiukentunutta linjaustaan mm. sijaisuuksiin “jymähtämisellä”. Tällä tarkoitetaan tilannetta, missä epäpätevälle sijaiselle ketjutetaan vuosi toisensa perään sijaisuuksia, joiden johdosta hän ei hakeudu tutkinto-opiskelijaksi ja valmistu ammattiin.
Moni soveltuvan taustatutkinnon omaava opiskelee sosiaalityön opintoja avoimessa yliopistossa omakustanteisesti. Avoimessa opiskelu mahdollistaa työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen paremmin kuin perinteinen päiväopiskelu.
Sosiaalityön perus- ja aineopintojen suorittaminen (60 op) maksaa avoimessa yliopistossa 900 euroa. Opintomaksujen lisäksi päälle tulevat mm. pakollisista lähipäivistä ja palkattomista harjoitteluista aiheutuvat kulut. Avoimessa suoritettujen perus- ja aineopintojen jälkeen opiskelija voi hakea väylähaussa sosiaalityön maisteriohjelmaan tutkinto-opiskelijaksi. Hakijoiden sisäänottomäärä on rajoitettu.
Sijaispätevyyden menettämisen ohella avoimen opiskeluväylään kohdistuu tällä hetkellä muitakin merkittäviä epävarmuustekijöitä. Maan hallitus on kaavaillut poistavansa oikeuden aikuiskoulutustukeen ja avoimen korkeakouluopintojen enimmäismaksuihin on suunniteltu roimia korotuksia. Jos nämä suunnitelmat realisoituvat, jatkossa sosiaalityön perus- ja aineopintojen suorittaminen voi avoimessa maksaa jopa 2700 euroa. Tähän ei monella enää ole omakustanteisesti varaa, vaikka intoa ja paloa opiskeluun piisaisikin.
Onko meillä varaa menettää tämä avoimen yliopiston kautta opiskelevien joukko? Riittääkö suoraan kandi- ja maisteriopintoihin hakeutuneiden määrä vastaamaan sosiaalityön sijais- ja työntekijätarpeeseen? Kustantaako ja mahdollistaako henkilöstöpulasta kärsivä hyvinvointialue jatkossa nämä opinnot, jos niitä ei ole varaa enää omakustanteisesti opiskella?
On kaikkien etu, että jokainen sosiaalityöntekijän ammatista haaveileva ja opiskelemaan lähtevä valmistuu jollakin aikavälillä laillistetuksi sosiaalityöntekijäksi. Sijaisilla toimivaltuudet ovat aina rajattuja, mikä itsessään aiheuttaa haastetta työn suunnittelulle ja työkuorman tasaiselle jakautumiselle työyhteisössä. Rajatutkin valtuudet ovat kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se ettei sijaisia saada ollenkaan.
Anne Lindgren
aluevaltuutettu (vihr.) sosiaalityön aineopiskelija, YTM