4.2 Strategia- ja integraatio toimiala
PATE-ohjelmakokonaisuus on tukenut hyvinvointialuetasoisesti prosessien kehittämistä aina ensikontaktista monialaisen asiakkaan palveluprosessiin saakka. Tämän kehitystyön on jatkuttava myös hankerahoituksen jälkeen ja asiakkuuksien ja asiakaskokemuksen johtamiseen on turvattava riittävät resurssit. Laadukkaan, näyttöön perustuvan ja vaikuttavuutta tavoittelevan asiakastyön ohella on luotava toimintamalleja, jotka kiinnittävät laajemmin huomiota asiakkaan elämään ja sosiaaliseen ympäristöön, jotka nykymallissa ja valitussa asiakaskeskeisessä lähestymistavassa jää hyvin pitkälle huomiotta.
Somaattisen puolen esimerkkinä ovat esimerkiksi syöpäpotilaat läheisineen. Mielenterveys- ja päihdepuolelta esimerkiksi juuri täysi-ikäisyyttä hipova nuori, huolesta mykkyrällä olevine vanhempineen ja muine läheisverkostoineen. Kun yksi sairastaa, koko lähiverkosto oireilee ja kaipaa tietoa, apua ja tukea. Sairastuminen vaikuttaa perustavanlaatuisella tavalla koko perheen arkeen, elämään, perhedynamiikkaan ja jaksamiseen liittyviin kysymyksiin. Miten palvelujärjestelmämme vastaa tällä hetkellä niihin läheisten tiedontarpeisiin, suruun tai ahdistuksen tunteisiin, jotka ovat aiheutuneet oman rakkaan läheisen sairastumisesta? Vastaus tähän hyvin pitkälti lienee, että mikäli oireisto täyttää käypähoitosuositusten mukaisen kriteeristön, oirehtivalle aloitetaan oma palveluprosessi, joka jättää jälleen sosiaalisen ympäristön huomioimatta.
Kustannussäästöjä tavoitellessa asiakkaan, perheen ja läheisverkoston huomioiminen on oleellinen osa palvelujen yhteensovittamista. Mikäli asiakas läheisverkostoineen ei tule oikealla tavalla, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa kohdatuksi, epäonnistumme ennaltaehkäisyssä. Ennaltaehkäisyssä epäonnistuminen tarkoittaa sitä, että yhä useampi alkaa oirehtia ja on pian palvelun tarpeessa. Tämä puolestaan tarkoittaa kasvavaa palvelutarvetta ja kuormitusta palvelujärjestelmälle. Tätä kehityskulkua meidän tulisi kaikissa toiminnoissamme ennaltaehkäistä.
Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ja sosiaalipalveluita tarvitaan, jotka vastaavat oikea-aikaisesti ja matalalla kynnyksellä asiakkaan ohella myös omaisten ja läheisten avun ja tuen tarpeisiin sairastumisen hetkellä. Myös kolmassektori pitää kytkeä tiiviisti mukaan palvelupolkuihin ja ohjauksen kolmannelle sektorille tulee olla aktiivista ja sujuvaa. Kolmannella sektorilla on tarjolla vertaistukea, valmennustoimintaa ja rinnalla kulkemista, jota julkinen palvelu ei kustannuspaineissaan pysty tuottamaan. Asiakasta tai hänen läheistään ei saa jättää yksin pärjäilemään tilanteessa, jossa voimavarat ovat jo valmiiksi koetuksella. Hyvällä palveluintegraatiolla varmistetaan, että yksilö ja hänen läheisverkostonsa saa apua ja tukea silloin kun hätä ja avun tarve on suurin.
4.6. PESOVA
En voinut olla kiinnittämättä huomiota sivun 70 viimeiseen lauseeseen. ”Väestörakenteessa olevan lasten määrän väheneminen tarkoitaa erityisesti neuvolan ja kouluterveydenhuollon resurssin tarkastelemista ja kohdentamista uudella tavalla.”
Niin terveydenhuollossa kuin sosiaalipalveluissa on jo vuosien ajan tunnistettu, miten lapsen, nuoren ja perheiden asioihin olisi pitänyt päästä puuttumaan jo paljon varhaisemmassa vaiheessa. Neuvolaa ja kouluterveydenhuoltoa kohtaan on osoitettu paljon toiveikkuutta, mutta on jätetty huomioimatta se tosiseikka, että neuvolassa ja muissa terveydenedistämisen toiminnoissa työnkuvat ja työaika on mitoitettu hyvin pitkälle ikäryhmän / asiakaskunnan mukaisten terveystarkastusten toteuttamiseen. Muulle kohtaamiselle ei työaikaa ole juuri allokoitu ja tämä muu on juuri sitä, millä olisi tarkoitus yhdessä oppilashuollon, sosiaalitoimen, varhaiskasvatuksen, nuoristoimen ja muiden kumppaneiden kanssa yhdessä pureutua mm. yhteisöllisiin ja ylisukupolvisiin kehityskulkuihin, jotka kasautuessaan ovat niitä kalleimpia hoidettavia, joiden kanssa hyvinvointialueemme tällä hetkellä tuskailee esimerkiksi kasvaneiden lastensuojelutarpeiden ja sijaishuollon muodossa.
THL julkaisi vuonna 2023 lastenneuvolaan ja kouluterveydenhuoltoon uudet mitoitussuositukset, jotka huomioivat nykytilan ja sen mukaisen väestörakenteen ja palvelutarpeen muutoksen ja allokoivat työaikaa terveystarkastuksien ohella myös esimerkiksi mielenterveyden matalan kynnyksen tukeen, sekä yhteisöllisiin hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen tehtäviin. Näitä uuden mitoitusten mukaisia työnkuvia kohti meidän tulisi myös omalla hyvinvointialueellamme pyrkiä. Lapsimäärän vähentyminen ei missään nimessä voi tarkoittaa sitä, että nythän voimme lakkauttaa tehtävän sieltä ja toisen täältä, vaan nyt palveluja on lapsimäärän vähentyessä oikeasti mahdollisuus kehittää niin, että ne tosiasiallisesti myös vastaavat paremmin lasten nuorten ja perheiden tarpeisiin ja ennaltaehkäisevät haitallisia kehityskulkuja ja kasautuvaa palvelutarvetta tulevaisuudessa, joista niin usein korupuheissa kannetaan huolta.