Koko kausi on ollut yhtä ja samaa niukkuuden jakamista kaikille ja joka puolelle hyvinvointialuetta. Päätökset eivät ole olleet helppoja.
Omia päätöksiä on tällä kaudella ohjannut tasapuolisen kohtelun periaate, mikä joissain asiakohdissa on helpompaa kuin toisissa. Haen viimeiseen asti ratkaisuja, jotka ovat tasapuolisuuden nimissä edes jollakin tasolla perusteltavissa. Aina ne ratkaisut eivät ole helppoja, kuten omaishoidontuen palkkioluokkiin liittyvässä äänestyksessä nähtiin.
Tässä nimenomaisessa päätöksessä näin, että tasapuolisen kohtelun näkökulmasta on tärkeää nostaa 2. palkkioluokassa olevat omaishoitajat kansalliseen keskiarvoon, joka samalla tarkoitti sitä, että 1. ja 3. luokkien palkkiot tasataan kansalliseen keskiarvoon. Oma Hämeen omaishoidontuen luokat ennen päätöstä: 1 lk : 585,24 €/kk 2 lk: 738,64 €/kk 3 lk: 1373,26 €/kk.
Päätöksen jälkeen omaishoidon tuki alennettiin palkkioluokissa 1 ja 3 kansalliseen keskiarvoon (486,71€ ja 1248,94€) ja nostettiin palkkioluokka 2 kansalliseen keskiarvoon (780,00€).
Olemme hyvinvointialueena VM:n tarkkailuluokalla.Talous tulee saada tasapainoon, jotta alueemme ei joudu arviointimenettelyyn. Nykyisen hvyinvointialueiden rahoituksen ongelma on se, että valtio rahoittaa hyvinvointialueiden toiminnot näiden kansallisten keskiarvojen ja tasapäistettyjen talouslukujen mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli meillä on alueellamme omia erityisyyksiä, kuten tämä korkeampi omaishoidontuki oli, sen rahoitus on löydyttävä hyvinvointialueen omasta kukkarosta.
Kun verostusoikeutta ei ole, tällaista ylimääräistä rahaa ei käytännössä ole. Rahan on löydyttävä jostain muusta hyvinvointialueen toiminnosta tai palvelusta. Itse en ainakaan pysty nimeämään yhtään hyvinvointialueemme toimintoa tai palvelua, josta olisi varaa leikata enemmän jonkun toisen palvelun yli kansallisen tason yli menevän rahoitusosan rahoittamiseksi. Niistämisenkin on oltava tasapuolista.