Monesta paikassa olen törmännyt ajatteluun, että on tosi noloa, jos ei tulekaan valituksi vaaleissa.
Tämä on mielestäni yksi erikoisimmista häpeän muodoista. Siinä ikään kuin muut häpeävät puolestani sitä, että en tullut valituksi. ”Olisit ollut niin hyvä, parempi kuin…”.
Kun paikkoja on rajallinen määrä, väistämättä suurin osa jää valitsematta. Paikkamäärä itsessään perustuu listan saamaan kokonaisäänimäärään. Siitä ei tarvitse tuntea eikä kantaa häpeää. On äärimmäisen kunnioitettavaa ja rohkeaa, että uskaltaa näinä aikoina ylipäätään asettautua ehdolle edustamaan jonkinlaista arvomaailmaa.
Äänestäjät sitten päättävät onko tämä tai tuo arvomaailma kannattamisen arvoinen ja millaista politiikkaa toivovat näkevänsä tehtävän kunnassa, hyvinvointialueilla tai valtakunnassa.
Vaaleissa ja demokratiassa itse osaamisella on vain jonkinverran merkitystä. Usein äänestyspäätös perustuu paikallistason vaaleissa johonkin muuhun, kuten tuttuuden elementtiin ”Muistan xxx ala-asteelta, oli hauska tyyppi. oltiin joskus samassa työpaikassa/työvuorossa xxx kanssa, xxx asuu naapurissa, meidän lapset on samalla luokalla xxx kanssa tms.”
Koen olevani tällaisessa tuttuuteen ja elinikäisiin kaveri- ja paikkakuntasuhteisiin perustuvassa järjestelmässä lähtökohtaisesti altavastaavassa asemassa ehdokkaaksi ryhtyessäni, koska en ole paikkakuntalainen syntyjäni. Minulla on paljon osaamista ja koulutusta, joka palvelisi politiikan tarpeita, mutta aina se ei ole se mikä ratkaisee ja se on kuulkaa ihan ok. Näin demokratia toimii.
Olen ihan tosissani ehdolla näissä vaaleissa ja tietenkin toivon saavani kannatusta. Jos nyt tulisin valituksi Riihimäen kaupungin valtuustoon, se olisi ensimmäinen kauteni kaupunginvaltuutettuna. Jos tulisin valittua Kanta-Hämeen aluevaltuustoon, se olisi toinen kauteni aluevaltuutettuna.
No mitä sitten, jos en tule näissä vaaleissa valituksi? Keskityn väitöskirjatutkimukseen ja itseni kehittämiseen. Riippuen vaalimenestyksestäni, saatan saada jonkun lautakunta tms. paikan, jonka kokouksiin osallistun. Ehkäpä lähden aktiiviseksi johonkin tieteelliseen toimintaan ja taloudellisten reunaehtojen puitteissa toteutan omia unelmiani.
Olen myös pohtinut, että mikäli en näissä vaaleissa saa kannatusta, niin nämä todennäköisesti ovat osaltani viimeiset vaalit joihin osallistun. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen yleensä avautuu.
