Yle julkaisi artikkelin, missä nuori itse kertoo, miksi hän ei enää halua mennä kouluun.
Tässä ajatuksiani. Varhaiseen oppimisen tukeen pitää panostaa. Kun huonommuuden tunteeseen yhdistetään kokemus koulukiusaamisesta, valinta alkaa olla taputeltu. En minäkään haluaisi mennä kouluun, jos koen että en hanskaa hommaa ja saan vielä haukut päälle.
Kiusaaminen on siitä paska ilmiö, että sitä ei pääse missään pakoon ja sille ei ole taukoa välttämättä koko koulupäivän aikana. Katseita,ilmeitä, eleitä, sanoja, tekoja ja eristämistä tapahtuu koko päivän ajan. Koulupäivän jälkeen tilanne jatkuu yksinäisyytenä ja verkkovälitteisenä kiusaamisena.
Jatkuvan härkkimisen seurauksena aistit ovat aivan ylivirittyneet ja kuormittuneet rekisteröimään ja taltioimaan kaiken sen sosiaalisen toiseuttamisen ja omasta sosiaalisesta ryhmästä ulossulkemisen. Kokemus traumatisoi ja rikkoo mielen ja luottamuksen elämään ja ihmisiin hyvin pitkäksi aikaa. Joskus koko loppuelämäksi.