Kukaan ei ole vain ikänsä mittainen – yksilölliset palvelut ovat jokaisen oikeus

Suomen väestörakenne ikääntyy vauhdilla. Nuoret ikäluokat pienenevät, ja suuret ikäluokat ikääntyvät ja elävät yhä pidempään. Lainsäädäntö ja palvelujärjestelmä korostavat kotona asumisen mahdollistamista mahdollisimman pitkään. Kotona asuminen nähdään usein parhaana vaihtoehtona ja keinona tukea itsenäisyyttä. Yhteiskunnalle kotiin tuotettavat palvelut ovat usein myös hoivakotipaikkaa edullisempi ratkaisu. Vanhuspalvelulaki velvoittaa järjestämään riittävät palvelut toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Moni ikääntynyt kokee kuitenkin yksinäisyyttä. Mielekkäät ihmissuhteet puuttuvat, arjessa ei ole rakennetta, ja osallistuminen on hankalaa. Yksinäisyyttä koetaan suhteessa läheisiin, yhteisöihin ja ympäröivään yhteiskuntaan – tämä lisää moniperustaisen syrjäytymisen riskiä. Taustalla voivat olla esimerkiksi fyysiset tai kognitiiviset sairaudet, taloudelliset vaikeudet, heikko sosiaalinen tukiverkko tai vähemmistöryhmään kuuluminen.

”Oma koti ensin” -ajattelu ei riitä huomioimaan haavoittuvassa asemassa olevien ikäihmisten kokonaisvaltaisia tarpeita. Kotona asuminen edellyttää moniulotteista tukea: terveys- ja sosiaalipalveluita sekä läheisten ja yhteisöjen apua.

Ikääntyneiden palveluissa ja niihin liittyvässä päätöksenteossa esiintyy ikäsyrjintää eli ageismia. Väliinputoamista tapahtuu erityisesti mielenterveys-, päihde- ja riippuvuuspalveluissa. Digitalisaatio lisää myös eriarvoisuutta. Tuoreen tutkimuksen yli puolet 75 vuotta täyttäneistä ei käytä tai koe osaavansa käyttää digitaalisia asiointipalveluita. Samalla väestötiedon keruu sähköistyy, jolloin monet tutkimukset eivät tavoita hauraimpia ikäihmisiä. Lisäksi tutkimushenkilöiden rekrytoinnissa saatetaan käyttää yhä perusteettomia yläikärajoja.

Haasteista huolimatta ikäihmiset ovat vahvoja yhteiskunnallisia toimijoita, joilla on kaikki edellytykset sopeutua ja vaikuttaa tapahtuviin muutoksiin. Heitä on kuultava itseään koskevissa päätöksissä, ja heidän itsemääräämisoikeuttaan on kunnioitettava. Yksilöllinen luovuus on tärkeä voimavara, joka avaa reittejä osallisuuteen ja yhteyteen massaratkaisujen rinnalla.

Kuntien ja hyvinvointialueiden on vastattava nykyistä paremmin hauraiden ja haavoittuvassa asemassa olevien ikääntyneiden kokonaisvaltaisiin palvelutarpeisiin.

Anne Lindgren, väitöskirjatutkija, YTM, aluevaltuutettu (Vihr.)

Ehdolla kunta- ja aluevaaleissa, Riihimäki

Karri Vanttaja, geriatrian erikoislääkäri, väitöskirjatutkija, aluevaltuutettu (Vihr.)

Ehdolla kunta- ja aluevaaleissa, Hämeenlinna