Syksy tästä taas pikku hiljaa käynnistyy ja luottamustoimet starttaavat. Olen tulevalla kaudella Kanta-Hämeen hyvinvointialueen 2. varavaltuutettu ja varajäsen sekä integraatiovaliokunnassa että tarkastuslautakunnassa. Riihimäen kaupunginvaltuustossa olen vihreän valtuustoryhmän 1. varavaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varajäsen. Varahommat sopivat minulle tällä kaudella enemmän kuin hyvin, kun keskityn täysiä väikkärin tekoon ja aloitan sen ohella myös sosiaalityön maisteriopinnot. Kiva, että aikaa jää nyt näille enemmän.
Kausi käynnistyi eilen valtuustoseminaarilla Riihimäen teatterihotellissa. Ärsytyskynnys tuntui olevan aika herkässä heti kauden aluksi. Suomen Yrittäjien propagandapuheenvuorossa mua alkoi ärsyttämään, että esittäjä sanoi Riihimäen kahden tunnin pysäköintiajan johtuvan vihreästä valinnasta ja ei ole mitenkään yrittäjämyönteistä. Ihmettelempä vaan, että mitä vihreää ideologiaa on siinä, että pysäköintiajat ovat lyhyitä? Lyhyempi pysäköintiaika vetää enemmän autoja keskustaan kuin pidemmät pysäköintiajat, joten mitään vihreää tuossa ei ole. Minulle ainakin sopisi vallan mainiosti, että pysäköintiaikaa pidennetään vaikka neljään tuntiin, jolloin kampaamokäynti ei keskeydy kiekon siirtoon.
Toinen ärsytyskynnys ylittyi, kun ryhmätehtävässä olisi pitänyt yhteisenä mielipiteenä allekirjoittaa se, että jos jotain päätetään niin sen takana sitten seistään, vaikka oltaisiin erimielisiä. Sanoin että tällaisessa tilanteessa päätös edellyttää konsensusta, jotta siihen voidaan sitoutua. Mua alettiin tylyttää demokratian vastaiseksi, kun kehtasin nostaa näkemystä esille, että altavastaavaa asiaa / epäkohtaa on voitava nostaa esille. En varmasti tyydy ja tule olemaan hiljaa, jos en jonkun päätöksen taustalla voi seistä. Erimielisten näkemysten puolustaminen on sitä demokratiaa. Politiikka ei ole yritys eikä armeija, eikä politiikassa päde yrityksen eikä armeijan toimintatavat vaikka uusi julkisjohtaminen (New public management) ja klassinen taloustiede näin haluaisi asioiden olevan.