Moniammatillisen yhteistyön lisääminen on koko sote-uudistuksen ehkä tärkein tavoite. Tällä hetkellä moniammatillisuus toteutuu niin, että hallintoalojensa ohjaamat ammattilaiset tekevät poteroituneesti yhteistyötä rinnakkain asiakkaan parhaaksi. On omat rahat, säännöt, ohjeistukset, esimiehet, resurssit jne., mitkä ohjaavat työtä ja rajaavat tehokkaasti yhteistyön mahdollisuudet toisten toimialojen kanssa.
Sote-uudistuksessa toimijat siirretään samalle hallinnonalalle, mikä on lähtökohta myös parempien toimintamallien kehittämiseen. Vaikka Sote-uudistusta parjataan pelkkänä massiivisena hallintouudistuksena, se on tarpeellista tehdä, jotta myös käytäntöjä päästään kehittämään paremmiksi.
Rinnakkain työskentelystä pitää päästä aitoon moniammatilliseen vuoropuheluun, missä asiakas tarpeineen on keskiössä. Määrämuotoisten palvelupakettien sijaan pitää päästä tarvelähtöisempään lähestymistapaan, missä kaikille ei pyritä tarjoamaan samaa, vaan tarjotaan variaatioita asiakkaan yksilöllisten, sosiaalisten ja yhteisöllisyen tarpeiden pohjalta. Joskus se todellinen avuntarvitsija on oireilijan sijaan joku muu, jolloin perhekeskustyyppinen toimintamalli tuo avun kokonaisvaltaisemmin saataville.
Rinnakkain työskentelystä on opittava pois ja tämä vaatii hyvää kokonaisuuden ymmärtämistä, ammattilainsäädännön tuntemusta, muutosjohtamista läpi prosessin, kouluttautumista, aikaa ja resursseja uusien toimintatapojen omaksumiseksi. Muutos ei tapahdu itsestään, vaan se pitää mahdollistaa kaikki asiaan liittyvät reunaehdot tunnistaen.