Mielenterveysongelmia hoidetaan liiaksi lääketieteen ehdoilla.
Olen samaa mieltä tämän kirjoituksen kanssa. Sama koskee oikeastaan kaikkea hoitoa. Ymmärrän hyvin näyttöön perustuvan tai LEAN-toimintamallin tarkoituksen, missä tarkoituksena on tehokkuusajatteluun nojaten katkoa turhat rönsyt pois ja ottaa toimivimman käytännön käyttöön. Ongelmaksi asia muodostuu silloin, kun keskitytään vain olennaiseen, eikä huomioida ihmistä psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena. Jos ihminen kohdataan terveydenhuollossa ns. liukuhihnatavarana ja hän ei tule monimuotoisine tarpeineen kohdatuksi apua hakiessaan / hoitoa saadessaan, hän jatkaa oireiluaan avun saannistaan huolimatta.
Oireiden taustalla vaikuttaviin juurisyihin tulisi tarttua säännönmukaisesti osana hoitoa, jotta vaikuttavuutta voidaan tosiallisesti saavuttaa (esim. sairastumisesta aiheutunut identiteetin muutos ja siihen liittyvien pelkojen käsittely, perhe- ja parisuhdehuolet, lähisuhdeväkivalta, peli-, päihde- ja rahaongelmat…).
Tässä moniammatillisilla ja sektorirajat ylittävillä toimintamalleilla ja kolmannen sektorin toimijoilla olisi paljon annettavaa. Siilot ovat edelleen olemassa ja nyt kaupanpäällisiksi vielä vähennetään rahoitusta kaikilta sote-kentän toimijoilta, joka pakottaa keskittymään yhä tarkkarajaisempaan, pistemäisempään ja diagnoosikeskeisempään toimintakulttuuriin. Apua saat, jos dignoosi on oikea tai tietyt muut kynnysarvot ylittyvät.