Yksi suuri haaste ikäihmisten palveluissa on, että tehostetun palveluasumisen paikoille pääsyn raja on määritelty todella korkeaksi. Taustasyyt tälle on moninaiset.
Itse ole pohtinut, että männävuosien yksityistämisinto on yksi perustavanlaatuisista tekijöistä nykyongelmien takana. Toimintaa ulkoistettiin ja yksityistettiin kaikissa sosiaalihuollon palveluissa siinä määrin, että nyt kun hyvinvointialueet syntyivät, omana tuotantona tuotettua palvelua oli jäljellä enää hyvin vähän.
Nyt nämä uudet sopimushinnat ovat hyvinvointialueille ja valtiolle liian kalliita. Ulkoistamisten myötä omana julkisena palveluna tuotettua palvelua on saatavilla enää vain muutamissa yksiköissä ja muut ovat yksityisen hallussa. Koska hinta näillä yksityisillä on korkea, kriteerit tehostettuun asumispalveluun pääsemiseen on nostettu hurjan korkeiksi ja oma koti ensin -ajattelu korostuu palvelutuotannossa.
Kaikki mahdolliset temput ja twistit kokeillaan hyvinvointialueen omassa palvelutuotannossa ennen kuin asiakas ohjataan hintavalle yksityisen tuottamalle ostopalvelupaikalle. Omana tuotantona tuotettu palvelu on edullisempaa ja samalla myös ennustettavampaa kulukehityksensä osalta. Siksi omia palveluja priorisoidaan etusijalle. Vasta sen pitkän jonotuksen jälkeen, jos omana tuotettuun palveluun ei ole paikkaa saatavilla, ohjataan asiakas ostopalvelukumppanin tuottamalle paikalle.
Nyt luemme uutisia, että yksityisissä hoivakodeissa on paikkoja tyhjänä. Mielestäni edellä kuvaamani kehitys on yksi merkittävä osasyy siihen, miksi asiat ovat nyt niin kuin ne ovat. Mitään palvelujärjestelmän tahoa tai toimijaa ei voi syyttää siitä, että ne eivät ymmärrä ikäihmisten ahdinkoa tai eivät hoida hommiaan, kun vanhukset jonottavat ja eivät pääse palveluasumiseen. Jokainen työntekijä tekee työnsä niiden resurssien ja kriteerien puitteissa, jotka hänelle on tehtävään myönnetty. Kukaan ei voi ylittää valtuuksiaan ja myöntää ikääntyneelle esim. ikäihmisten palveluohjauksessa paikkaa palveluasumiseen, jos äärimmilleen viritetyt kriteerit eivät palvelutarpeen arviossa täyty. Kotiin vietävät pavelut tulevat korostumaan entisestään. Myös jalattomia halutaan hoitaa kotonaan mahdollisimman pitkään. Kaikki apuvälineet, digitaalinen apu- ja tuki ym. on kokeiltava ennen kuin laitoshoito on vaihtoehto.
Nykyinen valittu koko hoivan paradigman tasoinen muutos on täysin poliittinen arvovalinta ja poliittisesti ohjattu. Oma koti ensin – ajattelu näkyy kaikessa maan hallituksen taholta tulevassa ohjauksessa. Se pakottaa hyvinvointialueiden virkamiehet ohjaamaan hyvinvointialueiden toimintoja siihen suuntaan, mihin hallitus niitä käskee ohjattavan. Virkamiehet tekevät työtään virkavastuulla. He eivät juuri voi poiketa valtion taholta tulevasta ohjauksesta, koska hyvinvointialueen rahoitus on valtion ja sen ohjauksen näpeissä. Nyt ministeri Juuson esitettämät epämääräiset sosiaalihuollon leikkaukset ovat siis tulossa kaiken tämän nykyisen päälle, minkä kanssa jo nyt kipuilemme palveluiden tuotossa. Tiedän nylytilan varsin hyvin, koska keikkailen myös itse rividuunissa ja näen lähes joka vuorossa millaisten haasteiden kanssa palvelujärjestelmässä painitaan.
Nyt niitetään sitä satoa, mitä ulkoistamis- ja yksityistämisinnostus on vuosien aikana aikaan saanut. Ihmishenget ovat hemmetin huono bisnes.