Oma työhistoriani on terveyssektorilla, mutta koko työ on käytännössä tehty yhteistyöverkostoissa sosiaalisektorin kanssa. Olen myös yliopistossa lukenut yhteiskuntapolitiikkaa pääaineenani, jota kautta sosiaalipolitiikan haasteet ovat tulleet minulle tutuiksi. Istun viime kuntavaalikauden loppupuolen sote-lautakunnassa varsinaisena jäsenenä. Lautakunta keskittyy keskittyi kaupunkimme sosiaalipuolen asioihin. Näkemykseni sosiaalipuolen haasteista on syntynyt siis työn, opintojen kuin päättäjänä toimimisen kautta.
Suuri huoli kohdistuu kotihoidon resurssipulaan ja tämä sama resurssipula alkaa olla aktiivinen myös tehostetun palveluasumisen puolella. Osaavaa henkilöstöä ei meinaa löytyä enää mistään. Henkilöstöpulaa ei edes auta yhtään se, että Covid19-rokotusasetuksella mahdollistettiin lähihoitajien ryhtyminen rokottajiksi. Heitä tarvittaisiin kipeästi omassa työssään heikoimmassa asemassa olevien ikäihmisten ja eritavoin apua tarvitsevien parissa.
Sosiaalityössä on niin aikuissosiaalityön kuin lastensuojelunkin puolella rekrytointihaasteita, joita omasta mielestäni kannattaa pyrkiä taklaamaan palkkakilpailulla. Sosiaalityössä asiakkaita on paljon resursseihin nähden ja kohdattavat haasteet ovat kokoajan monimutkaisempia. Paikoitellen työ on muuttunut haastavien asiakkaiden myötä vaaralliseksi. Sosiaalityössä pitäisi kiinnittää erityistä huomiota työturvallisuuteen ja palkata esim. vartijoita avuksi, jos tarve sitä edellyttää.
Sama resurssipula on myös koulukuraattoreilla, kaupungin kuntoutumisyksiköissä, sosiaali- ja kriisipäivystyksessä, omaishoitajilla, vammaistyössä, varhaiskasvatuksessa, päihdetyössä jne. Tarvetta olisi enempään, kuin mihin resurssit tällä hetkellä riittävät. Asiakkaiden ohella kannan huolta omaisten jaksamisesta haastavien asioiden äärellä. He tarvitsevat enemmän apua ja tukea, jotta jaksavat auttaa ja tukea avun tarvitsijaa. Surkeinta on se, jos vanhemmat ja omaiset joutuvat itse taistelemaan läheistensä oikeuksiensa puolesta saada lakisääteiset palvelunsa. Tähän on tultava loppu! Palveluissa on oltava henkilökuntaa, joka tietää ja tuntee erityisryhmien tarpeet ja oikeudet palvelun asiakkaana ja ohjaa heidät automaattisesti kaikkien niiden palveluiden äärelle, joihin asiakas on palvelutarpeineen oikeutettu.
Tässä oli vaan pintaraapaisu sosiaalipuolen haasteisiin. Niitä on ja paljon enemmän. Korjaavia toimenpiteitä ja resurssointia tarvitaan koko palvelujärjestelmään lisää, koska kokonaisuus on ollut vahvan alibudjetoitu palvelutarpeeseen nähden jo pitkään. Variaatiot kuntien välillä ovat myös olleet varsin kirjavia, koska jokainen kunta on vastannut omien palveluidensa rahoituksesta ja organisoinnista. Jatkossa rahat ovat yhteisessä laarissa, joten näidenkin palveluiden pitää olla yhteismitallisia laadultaan ja tasoltaan läpi koko maakunnan.