Huhti-toukokuulle on mahtunut paljon kokouksia ja sen myötä myös hieman kokousväsymystä. Käsiteltävät asiat eivät nimittäin ole mitenkään kevyttä kamaa ja tuntuu, että maailman ja työmarkkinoiden tilanne mutkistavat tilannetta entisestään. Kokouslistalle on mahtunut aluevaltuustoja, ensimmäinen hyvinvointialueen tarkastuslautakunnan kokous, Riksun tarkastuslautakunnan kokous, Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin valtuusto, Riihimäen seudun terveyskeskuksen hallitus, ajoharjoitteluratasäätiön edustajisto, Riihimäen seudun Vihreiden kokous, Kanta-Hämeen jaoston ja Hämeen piirin kokoukset, kirkkovaltuusto, Etelä-Hämeen sairaanhoitajien vuosikokous, Sairaanhoitajien hallitus sekä viime viikonloppuinen puoluekokous Joensuussa. Kokouksia ja niihin valmistautumista on siis ollut paljon, joten enpä ole juuri kuulumisia ehtinyt päivittelemään. Tähän päälle kun lisätään yllättäen vastuulle tulleet hautajais- ja perunkirjoitusjärjestelyt ja vuokramökin laituritarjousten kilpailuttaminen, niin totisesti ei ole ollut tekemisestä puutetta.
Sote-puolen kokouksissa ja vapaa-ajalla luonnollisesti keskusteluttaa työmarkkinatilanne ja Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin yritys neuvotella Sote ry:n kanssa sopimuksesta vuoden loppuun, jolla se olisi ostanut itsensä ulos työtaistelutoimenpiteistä. Avaus oli yhteiskunnallisesti uusi ja herätti paljon vastarintaa Kuntatyönantajissa ja myös muissa työnantajissa. Tilanne on palveluntuottamisen kannalta vakava ja ymmärrän avauksen perusteet hyvin, olenhan istunut Kantiksen valtuustossa ja kuullut tilanteen kehittymisestä joka kokouksessa. Jo nyt hoitajapula on niin vakava. Toimintojen totetuttaminen on jo vaakalaudalla, kun työtaistelutoimenpiteenä käytetään ylityö- ja vuoronvaihtokieltoa. Siis asiaa, minkä ei tosielämässä pitäisi vaikuttaa millään tavoin mihinkään. Sen pitäisi riittää, että jokainen tekee omat työnsä. Kun muutama julkisen alan järjestö kertoivat lakkoilevansa avauksen johdosta, neuvottelut kariutuivat. Kiitos kantikselle kuitenkin uudenlaisesta avauksesta. Tämä oli henkilöstön ja asiakkaiden suuntaan tärkeä ja mielestäni näin päättäjän näkökulmasta työnantaja- ja palveluntuottajakuvaa parantava signaali.
Viime viikonloppu vierähti puoluekokouksessa Joensuussa. Mielenkiintoinen kokous, mistä otsikoihin ja someen röyhähti keskustelu isosti ja raflaavasti sunnuntailisistä.
Poliittiseen ohjelmaluonnokseen asia oli kirjattu näin: Haetaan kolmikantaisesti malli sunnuntailisien uudistamisesta vastaamaan paremmin tämän päivän tarpeita työntekijöiden kokonaisansioita laskematta. Itse näin kirjauksen niin, että tällä avauksella työmarkkinaosapuolille tarjottiin mahdollisuutta tarkastella asiaa muuttuneen 24/7/365 yhteiskunnan näkökulmasta. Jos katsotaan taaksepäin tällaista kolmikantaistavalmistelua, niin sen kautta on saavutettu paljon konsensusperiaatteella, mutta useassa tapauksessa neuvottelut ovat päättyneet erimielisinä. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun jokainen komikantaneuvotteluun osallistunut osapuoli jättää lopputulokseen eriävän mielipiteen. Näin olisi käynyt mitä suurella todennäköisyydellä myös tämänkin asian kohdalla.
Käytännössä em. asia tosin raukesi jo siihen, että vihreiden puoluekokous päätyi poistamaan kirjauksen lopullisesta ohjelmasta jo päätösvaiheessa. Muitakin muutoksia ja poistoja poliittiseen ohjelmaan tehtiin useita satoja.
Itse äänestin tässä asiassa tyhjää. Lähtökohtaisesti en koskaan vastusta uudenlaisia avauksia ja kannatan avoimesti niiden selvittämistä. Lopputulos voi olla mitä vaan, mutta pääasia että asioihin suhtaudutaan avoimin mielin asioina ja niitä voidaan tarkastella erilaisista tulokulmista. Aika ei ehkä juuri tässä hetkessä ole aloitteelle tai sen etenemiselle otollinen, mutta seuraavassa hetkessä se voi sitä jo olla. Kuka sen tietää? Kun asialle on etukäteisesti uhrannut jo yhdenkin ajatuksen, niin on jo heti paremmalla pohjalla seuraavassa vaiheessa. Periaatteellinen ja lähtökohtainen asioiden vastustaminen ei sovi minulle.
Vihreät on koko poliittisen historian aikana ollut se puolue, josta maailman muuttuessa on tehty tällaisia uudenlaisia avauksia (mm. tasa-arvo ja oikeudenmukaisuuskysymykset jne.). Ja jos aikaa katsoo taksepäin, niin vihreät ovat näkemyksissään usein osuneet oikeaan ja maailma tosiasiallisesti on myös kehittynyt siihen suuntaan, mihin alkuperäinen avauskin tehtiin. Jonkun pitää olla aloitteellinen ja kestää ne kaikki väännöt, arvostelut ja vastarinta, joita asiakysymyksiin ja muutokseen aina liittyy. Lopulta tiedon, tutkimuksen ja näytön kautta asiat saavat myös laajemman kannattajajoukon taakseen ja silloin laajempi yhteiskunnallinen muutos yleensä tapahtuu. Katsokaa vaikka mitä tapahtuu nyt ilmastoasioissa. Vihreät oli pitkään ainoa puolue, joka näistä asioista puhui ja nyt tulevista eduskuntavaaleista on tulossa ilmeisesti ilmastovaalit, joissa jokainen puolue pyrkii saamaan ääniä vihreällä profiloitumisella.
Toinen esimerkki vahvasti tunteita ja periaatteellista vastustamista herättävästä asiasta on vihreiden avaukset huume- ja päihdepolitiikkaan liittyen. Moni maa on jo todennut, että rankaisemalla ei päästä päihdeongelmien juurisyihin käsiksi ja on muuttanut omaa päihdepolitiikkaansa sen mukaisesti toisenlaiseksi. Jostakin syystä tästä rankaisemisesta luopuminen ja hoitoon panostaminen herättää Suomessa aivan uskomattoman suurta periaatteellista vastustamista. On hyvä ymmärtää, että ongelmallisesti päihdyttäviä aineita käyttävä käyttää aineita ongelmallisesti, oli niiden saatavuus ja käyttö rangaistavaa tai ei. Ongelmakäyttäjät ja heidän läheisensä tarvitsisivat apua ja tukea, jota he eivät tällä hetkellä saa, johtuen voimassa olevasta lainsäädännöstä. Se dekriminalisoidaan, depenalisoidaan vai laillistetaanko kannabis kokonaan on oma keskustelunsa.
Huumeet eivät katoa maailmasta, vaikka sitä kuinka itse toivoisin. Tällä hetkellä jokainen huumeisiin mennyt euro menee rikollisten taskuun ja vahvistaa heidän yhteiskunnallista asemaansa. Kaikista raflaavin ajatus kannabiksesta onkin sen täyslaillistaminen, minkä myötä se saataisiin esim. Alkoon myyntiin ja vahvan sääntelyn piiriin, jolloin sitä voitaisiin verottaa niin paljon kuin halutaan ja nämä verotuotot voitaisiin kanavoida vaikkapa juuri näiden päihdehaittojen hoitoon. Mikä siis on lopulta järkevää päihdepolitiikkaa? Siinä sitä on pohdittavaa ja politiikoille väännettävää tuleviksi vuosiksi. Onneksi näitä vääntöjä ei tarvitse täällä paikallis- ja aluepolitiikassa käydä muuten kuin lehtien mielipidepalstoilla ja satunnaisissa depateissa.
Mitä mieltä sinä olet?
Hämeen edustajat vihreiden puoluekokouksessa